sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Tieteellisiä kokeita

Olen tässä parina päivänä kokeillut erilaisia tieteellisiä kokeita. Kerron nyt muutamasta mielenkiintoisesta.

Löin ystäväni Millan kanssa savukerasian vetoa pystynkö pitämään etusormea takapuolessani  kymmenen minuuttia ja nuolaisemaan lopuksi sitä. Otin tehtävän haasteena vastaan ja lähdin hakemaan liukkaria. No kas kummaa liukkari oli loppunut viikonloppuisten sessioiden jäljiltä. Onneksi minulla oli litran pullo rypsiöljyä johon sain sormeni ujutettua. Laiton sormeni peppuunja jatkoin jutustelua ystäväni kanssa. Sormi takapuolessa ei ole kovinkaan haastavaa. Välillä tulee väännettyä kyynärvarren paksuista ulostetta joten sormi on hyvin pieni ongelma. Kun aika oli kulunut täyteen alkoi haastavin vaihe sormen nuolaisu. Syvä sisään hengitys ja pitkä nuolaisu koko sormen mitalla. Yllätävää että maku ei ollut niin paha kuin olisi voinut kuvitella. Ei se mitään herkkua ollut mutta kyllä vedonvoittamisen eteen kanssattaa tätä tehdä.

Kun olin nuori teinityttö, haaveilin poikabändeistä ja kovasta paaluttamisesta. Joten päätin laittaa hyvän kiertämään ja lähteä pelastamaan jonkun finninaamaisen teinipojan päivän. Puin ylleni pienen hameen ja paksun mustan talvitakin. Nousin paikallisjunaan ja lähdin kävelemään pitkin käytävää etsien sopivaa kohdetta. Löysin kaksi noin lukioikäistä poikaa ja istuuduin heidän loossiinsa hieman hymyillen. Nostelin varovasti hameeni reunaa ja näpläilin kännykkääni kuin olisi jotain tärkeääkin toimitettavaa. Kun en huomannut mainittavaa reaktiota päätin laittaa kaiken kehiin ja "vahingossa" pyyhkäistä hameen vyötärön korkeudelle. Sanomattakin on selvää, että alushousut olivat jääneet kotiin. Levitin hieman jalkojani ja annoin poikien katsoa ahnaasti sisään pyhimpääni. Molemmat tuijottivat silmät lasittuneina ja ilmeisesti hieman hämillään. Saavuimme asemalle näillä hetkillä joten sanoin pojille ''hyvää joulua'' ja lähdin takapuoli keikkuen ulos junasta.

Välillä stressi laittaa vatsani sekaisin ja tuntuu kuin läpi valuisi vain nestettä. Joudun välillä syömään immodium tablettaja jotta paska ei niinsanotusti valuisi shortseihin. Päätinpä tässä kokeilla mitä käy jos syön 4 tablettia kerralla. Illalla oli hyvä tunne mahassa eikä muuta mainittavaa kuin pieretti keskimääräistä enemmän. Toisen päivän iltana aloin huomata että maha pömpöttää jo melko pahasti ja jöötihätä alkaa olla. Yritin käydä mahaani hieman tyhjentämässä, mutta ei kovasta pinnistyksestä huolimatta kuulunut loiskahdusta. Kolmantena päivänä näytti maha siltä kuin vauva oli pesiytynyt sinne. Turvotti kovasti ja kaasuttelu alkoi olla jo melko luokatonta. Aloin katua tätä koetta mutta minkäs teet. Kävin päivän aika pinnistämässä kolmesti, mutta ei edes pientä papanaa. Neljännen päivän aamuna istuin pöntöllä ja yritin raivokkaasti saada tuotetta ulos. Mitään ei tullut ja kyynel alkoi valua silmäkulmasta. Olo oli niin kauhea, että itku oli ainoa vaihtoehto. Lopulta neljännenpäivän illalla päivän kakkos ranilla tunsin kuinka turvonnut patruuna lähti suolestani. Olo oli kuin parhaassa orgasmissa konsanaan. Huohotin, hikoilin ja hymyilin tämä oli nautinnollista. Annoin ulosteen valua pöntöön ja jokaisesta sekunnista. Valmistuttauduttuani katselin tuotoksia ylpeästi. Vähintään perus rullakebabin paksuista pökälettä pöntössä. Pelkäsin ainoastaan, että riittääkö pöntön imu vetämään tuotokset sisäänsä. Hyvinhän tässä lopulta kävi ja kakkit menivät pönttöön, Pääsin eroon raskausmahastani ja laihduin kerralla melkein kaksi kiloa (punnitsin vaa'alla ennen ja jälkeen suorituksen)


Hyviä uutisia kaikille innokkaille lukijoille. Ostin puhelimen jolla voi ottaa kuvia. Saatamme saada muutaman hassun kuvan blogiin hih hih..

puspus

-Kiimainen ja helppo opiskelijatyttö 22 kesäinen

perjantai 14. joulukuuta 2012

Kultaiset rappuset tietoisuuden huipulle

On perjai-ilta ja osa ihmisistä ulkoiluttaa koiriaan. Osa kansastamme nauttii keskiolutta ravitsemusliikkeissä. Hyi syntistä sanon minä kiihkeä ja kohtuu tiukka pakarainen opiskelija tyttö. Haaveilen vakituisesta työpaikasta ja Chanelin käsilaukusta. Nyt nautin rauhassa lasillisen punaviiniä ja vietän hetken itseni kanssa. En kaipaa ihmisiä tänään lähelleni olen onnellinen yksin.

Jaan silti muutaman salaisuuden kanssanne näin virtuaalisesti

Välillä nappaan komeita keski-ikäisiä miehiä mukaani baarista ja tarjoan heille anteliaasti osaamistani. Eräänä päivänä totesin ujuttaessani liukasteeseen kasteltua sormeani miehen sinne, että suurin osa miehistä nauttii tästä valtavasti. Päätin alkaa tutkimaan asiaa kuinka moni miehistä antaa sormeni lipua suklaatehtaan puolelle. Olen pitänyt kirjaa ruutukantisessa vihkossa ja tulokset ovat tällä hetkellä 16-3 näitä salaisia hommia rakastaville.

Muutama kuukausi sitten olin komean herrasmiehen luona yökylässä. Hellin häntä koko vartaloni voimalla ja annoin hänen tuntea nuoren tytön kiihkoni. Aamu koitti lopulta ja  oli aika hiippailla kotia kohti. Ulko-ovella havahduin kuitenkin kovaan kakkoshätään. Peräännyin ja astelin ylpeänä saniteetti tiloihin. Saavat naisetkin käydä paskalla ja piste. Baarin jälkeen olimme käyneet hakemassa kebabia.  Se ei ilmeisesti soveltunut vatsalleni koska aloittaessani varovaisen pinnistyksen tilanne rähähti kirjaimellisesti. Kuin viikon kaalipataa syöneenä peräsuoleni räjähti posliinin reunoille ja ääni ylsi pesukoneen linkouksen tasolle. Katselin hieman ihmeissäni pönttöä ja totesin että nyt oli tullut varsin naiselliset pikku kikkareet eli kuraa pitkin jokaista reunaa. Miesten on myös saatava tietää, että naisillakin on luonnollisia tarpeita joten jätin pöntön vetämättä. Astuin ulos helpotus tiloista ja siinähän seisoi edessäni yön prinssi täysin munasillaan. Kävelin ulko-ovelle ja takaani kuului '' hei älä mee vielä mulla olisi sulle yllätys''. Iskini silmää ja sanoin '' niin mullakin'' ja löin oven kiinni.

Järjestin joulun alussa illanistujaiset tytöille ja joimme boolia siihen malliin, että äänentaso nousi valitettavan kovalle. Lauloimme Singstar karaoke peliä läpi koko yön ja jaoimme kokemuksia hekumallisista hetkistämme. Kului muutama päivä tästä kun satuin törmäämään alakerran naapuriini. Hän antoi suoraa palautetta ja ilmoitti, että edessä olisi verinen taistelu. Olin hieman hämilläni ja pyysin, että tulisi seuraavalla kerralla ilmoittamaan vaikka ihan ovelle niin varmasti osaisimme hiljentää volyymia. Huuto vain jatkui ja kipitin korot napsuen kerrosta ylemmäksi. Samana iltana vaihtaessani vahvasti kuukautisnesteissä olevaa sidettä tajusin, että tässähän se verinen kosto juurikin on. Hiivin hiljaa kerrosta alemmaksi ja laitoin oman verisen joulukorttini naapurin riemuksi luukusta sisään.

-Kiihkeä tyttö 22

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Matkalla nukkumaan?

Hei, lapsukaiset. On taas aika käydä nukkumaan. Ulkona on lähes synkkä ja myrskyinen yö. Telvisiosta kajahtaa yle puhe. Ohjelma kertoo jostain muinaisista urheilukilipailuista joissa erinäköiset ja kokoiset roomalaiset jumppaavat kukin tyylillään. Aurinko laski jo ajat sitten ja meteorikin pyyhkäisi jo eilen ohi. väsyttää mutta uni ei tule joten rupean ajattelemaan tarinaa entisestä ystävästäni. Ja sehän menee näin.


Esa tuo viiksekäs finninaama noin 15vuoden vanhana lähti ajelemaan mopolla kohti kirkonkylää . katseli maisemia kauniita ja rumia, kunnes yhtäkkiä puskasta tielle hyppäsi lähes kaksi metriä pitkä kontiainen. Esa säihkähti pysäytti mopon ja alkoi huutamaan itkun sekaisella äänellään: Myyrä myyrä vitun iso myyrä. Myyrä tuijotti hetken esaa ja sanoi: Tajuutko jyväjemmari että en ole myyrä vain kontiainen. Esa se vain jatkoi mutta lisäsi huutoonsa Myyrä myyrä vitun iso puhuva myyrä. Kontiainen kimmastui tosissaan ja kävi Esaan käsiksi. Tappellun nujakka saavutti suuret mitta suhteet ja ohiajaja kutsui kylältä nimismiehen paikalle. Esa hävisi tappelu ja myyrä katosi paikalta. Nimismies tuli ja korjasi tajuttoman Esan talteen.Aamulla Esa heräsi sairaalasta ja sai vielä syytteen.

Aika jännä juttu vai?? Tarinan opetus luulisi olevan älä kutsu myyrää kontiaiseksi, mutta ei. Todellisuudessa Esa oli impannut bentseeniä 3 tuntia ja näki hallusinaatiota. Kaatui tästä syystä mopolla ja ohikulkija pelkäsi hallunisoivaa Esaa niin paljon että soitti nimismiehelle,  joka korjasi hallusinoivan esan tien varresta sairaalaan tarkkailtavaksi ja kirjoitti aamulla syytteen päihtyneenä ajamisesta.

Eli opetus on kun imppaat bentseeniä niin pysy kotona mielummin.

Hyvää yötä vaimo ja lapset isä käy nyt tankilla että saa unen päästä kiinni

matkalla kauppaanjatupakkaostoksille

Hei näädät sain blogin ylläpitäjältä tilaisuuden tulla kertomaan kauppamatkastani. Minua kutsutaan pekkikseksi, en tiedä miksi mutta se on omituista koska pidän itsekin nimestäni. Jokatapauksessa kauppamatkat ovat mielenkiintoisia ja teen niitä itse useita vuodessa.

Huomasin kotona petaamattomassa sängyssä maatessani, että säbäkit eli röökit oli lopussa ja jotain muutakin voisi ostaa. Varasin kauppamatkan ja laitoin eilen bingosta voittamani villasukat jalkaan tiukan jallutummapaahdon huuruisena. Tänään on vielä keno vetämässä joten jännitystä iltaan on luvassa myös myöhemmillä tunneilla. Lähdin kävelemään ulos ja huomasin autoni olevan aurauskoneen auraama eli jalkasin tämä talvi sitten. Matkalla laskin liukkaat mäet jätesäkillä alas sillä olen luvannut olla liukastelematta tänä talvena, viime talvena kaaduin fennian edessä pari kertaa. Polttelin tupakkia kävellessäni ja ajattelin ujuttaa vielä ennen kohteeseen saapumista muutaman varovaisen fartsonin. Ekat neljä humahtelivat mukavasti ostarin rappusissa mutta käveltyäni suojatiellä huomasin paskantaneeni housuuni kuudennen ja seitsemännen välissä jossa oltiin jo pahasti riskirajoilla. Näistä gäässeistä mieleeni tuli jokin sävel mieleen. Jatkoin kauppaan tapahtumista huolimatta sillä toista kertaa en enää jaksaisi palata matkallani tähän kohteeseen. Ohitin kuusi pelikonetta joissa jokaisessa oli ES-pärinöissä oleva 15-vuotias. Heidän päänsä kääntyivät kuin dominojono olisi kaatuillut ja haistoin viimeinkin oman leipomukseni. Ajattelin, että kaupassa tulisi viettää vain hetkinen. Otin ostoskorin ja menin auki pamahtavista pikkuporteista kauppaan sisälle.

Kaupassa menin välittömästi kohti oluthyllyä kunnes törmäsin kiusalliseen tuttavuuteeni johon olen naapurustossani törmännyt mutta en tiedä mistä hän tuntee minut. Kyseessä on kuumottava hiljainen puuseppä jonka on pakko päästä sanomaan "moi" vaikka tuskin puhuukaan mitään tämän jälkeen. Hän on toimittanut ovelleni puukarhuja ja linnunpönttöjä. Laitoin linnunpöntöt parvekkeelleni enkä voi enää mennä sinne sillä minut nokittaisiin elävältä. En voi vastaannottaa tältä herralta enää yhtäkään lahjaa. Hän ojentaa minulle glögikuksan ja toivottaa hyvää joulua. Menen koffin lavojen päälle ja avaan oluen tämän puusepän kanssa. Juomme kaikessa rauhassa parit kunnes kalju naispuolinen hiskivartija tulee hätistelemään meitä. Hänellä on päässään pilottiraybanit. En ehdi tekemään mitään ennenkuin puuseppä  vetää mukaansa kyllästyneennäköisen kalatiskin mestarin ja menemme salaovesta peremmälle. Hiski jää raapimaan persettään.

Olemme saapuneet kalamestarin pukuhuoneeseen josta pääsemme harhauttamaan hiskin ja saavumme takaisin vilkkaimmalle osastolle eli postikorttiosastolle. Saatanan joulukortit, kalamestari huomauttaa että täällä haisee paska enkä voi enää muutakun sulautua joukkoon. Vieressäni seisoo n. kaksikymmentä 60-80 vuotiasta naista. Teen nopean ratkaisun ja tempaisen sipsutellen ohi kunnes huomaan että sköffä alkaa valua punteista ulos. Kiiltävää supermarketin käytävää kiitäessäni katson taakseni ja huomaan, että perääni jättämäni jarruraita on kuin suoraan top chefin tai masterchefin annosten kastikeviivoista niistä kun tulee auttamatta mieleen jarruraita. Kuka haluaa esimerkiksi perunamuusijarruraidan? On aika kiitää ottamaan lava koffia ja viimeinkin ne tupakat. Otin mukaani myös banaanin! Kassalla ollessani huomaan tahrineeni koko kaupan paskalla, syyhkittyäni olutta puusepän kanssa ja se ihme olio on edelleen mukanani. Tästä nöyränä poistun kaupasta niin, että jokainen kaupassaoleva seuraa vielä ikkunasta ruskean etanan liikkumista lumihangessa. Häpeän itseäni.

Niinkuin kaikilla matkoilla, kannattaa ottaa aurinkolasit ja maitohappobakteerit mukaan niin pääsee jo pitkälle. Odotan innolla kenon tuloksia vaikka puuseppä on edelleenkin sohvallani sammuneena päästellen löysän darran ja spurgun katkuista kaasua. Hänen kaljansa ovat loppu.

Hauskaa glögin ja tuhtien torttujen makuista joulunodotusta,

Pekkis

torstai 6. joulukuuta 2012

Matkalla suuren kysymyksen äärelle

Vanhat klassikot kumpi oli ensin muna vai kana ja vastaavat ovat puitu jo moneen kertaan. Siksi on parempi miettiä ajankohtaisempaa aihetta. Mikä on kuvottavampaa kuin linnan juhlat? Juhlia miettiessä alkaa veri kuohumaan ja tekisi mieli heittää hevosenkengällä ruutua. Linnan juhlat ovat jo ajatuksena niin oksettava ettei pysty hengittämään ilman Pirkka paperikassia. Normaali kansalainen haluaisi katsoa tavallisia ohjelmia teeveestä eikä myöskään lukea viikkoa lehdistä ihmisten puvuista.

Aluksi panikoidutaan kotona monta viikkoa mitä laitetaan päälle. Sitten ajetaan kerta vuoteen pakollinen taksi matka loskakelissä ja jäädään jonottamaan pihalle pariksi tunniksi että päästään kättelemään herra presidenttiä. Tattista vaan herra iso herra on niin ihanaa olla täällä ja käyskennellä silinterihatussa.

Kuvitellaanpa, että juhlat jännittävät todella paljon maha on totaalisen kuralla ja immodiumia on ikävä. Mihinkäs sitä pieniä tuhnuja päästelee kun tupa on niin täyttä turhia julkkiksia. Yritäppä siinä Tuksulle kertoa viime viikostasi ja päästellä ujoja hiljaisia tappajia. Linnan booli myös tainnuttaa välittömästi ja puristelet vahingossa kansanedustajien kannikoita. Kas neiti Uosukainen aika kiinteät pakarat teillä käytätteköhän tangoja vai hot pantseja? Onhan sitä mukavaa heilua puurossa yrittää vongata piparia linnan neidoilta.

Muutamia parannusehdotuksia olisi otettava huomioon. Juhlat olisi hyvä järjestää ilman asu pakkoa ja toisin sanoen kieltää asut kokonaan. Ensinäkin päästäisiin ikuisesta vaate kriisi ongelmasta. Linnaan kutsutut köyhätkin saisivat huoleti tulla paikalle ilman stressiä smokkia varten otetetusta pika vipistä. Linnassa on myös käsittääkseni tuotteet ilmaisia joten lompakkoakaan ei tarvitse kantaa mukana. Jos välttämättä haluaa huulipunan ottaa mukaan niin korvan taakse on hyvä asettaa kyseinen tuote.

Pukujen arvostelu on jo kyllästyttävää hommaa. Vuodesta toiseen samat rumat kaavut päällä laahustetaan ja yritetään näyttää naapureille "hei olen täällä sinä et". Loistavaa hupia olisi katsojille lyödä vetoa tuleeko Sauli posliinina vai kaiketi jätti pöheikössään kättelemään kansaa. Monestikko hän korjaa kivestensä asentoa kättelyn aikana. Kuka joutuu heti sen perää kättelemään kullitettua kättä.

Minkälainen majava pilkistää yli-innokkaan Aira Samulinin jalkovälissä. Kyllä nyt saadaan rahoille vastiketta, tv lupa on maksettu ja 799 euron hintainen 47'' jätti screeni vilkkuu siniharmaana kun saadaan lähikuvaa näistä roikkuvista häppäreistä. Ajankuluksi linnassa ihmiset voisivat olla kuka nappaa kaverin peppu karvan kilpailua. Seisot jonossa ja yrität nypätä kaverilta kannikoiden välistä karvan. Illan lopuksi tarkistellaan saldoja kas kas kaksitoista kiemurtelevaa tummaa karvaa. Jatkoilla on mukavaa vaihtaa karvoja kaverin kanssa kuin pokemon kortteja konsanaan. ''Vaihdatko tuon punertavan ja hieman kakkaisen Harri Ollin karvan tähän super kiharaiseen Henna Kalinaiseen? Lopulta linnan juhlat päättyisivät hurjaan taistoon kuin kaksi parasta kokoelmaa kerännyttä kiipeäisivät lavalle ja esittelisivät kokoelmiaan. Voittajalle olisi tietysti tarjolla vuoden saludo kahvit ja paketti marianne keksejä.

Matka kotiovelle

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille krapulaisille pupupossuille. Olo on melkoisen näätä ja Kankkunen kolkottelee oven takana. Naapuri Kankkunen on asunut kaupungin vuokra talossa pari vuotta. Hän on vähän erakoitunut ja yksinkertainen kaveri. En halua avata ovea hänelle sillä hänellä on tapana tunkea sisään. Ei siinä mitään pahaa mutta hän haisee lievästä vanhalta virtsalta, En ole koskaan kehdannut mainita asiasta hänelle, mutta ei suihku pahaa tekisi. Vai voiko vaan kaiketi reittä pitkin valuva pissi pinttyä ihoon niin pahasti ettei haju lähde edes fairilla. Niin mutta Kankkunenhan siis tuli pummimaan aamu olutta. Huusin oven läpi että yhen voin heittää, mutta ovi on rikki enkä saa sitä auki. Kokeilin tunkea laivalta ostetun lähes kuusi volttisen Saku oluen postiluukusta väärään suuntaan. 

Ei siitä mitään tule vaikka sitä pumppaisi kuin koiran mahaa niin ei mahdu luukusta mitenkään. Sanoin luukusta Kankkuselle, että hae muki kotoa ja tule uudestaan no naapurinihan kävi hakemassa törkyisen tiskaamattoman emali kuppinsa. Yritin kaataa postiluukusta olutta hänelle muttei siitä mitään tule sehän on kallellaan asuntoon päin. Kannattaa käydä tarkistuttamassa oma ja ehkä vähän sahailla omaa tälläisiä tapahtumia varten. No en kuitenkaan halunnut päästää kuselle haisevaa Kankkusta sisään vaan jotain oli pakko keksiä. Sanoin, että otappas äijä kiinni täältä tulee. Vispasin tölkkiä armottasti ja heitin kuohuvaa taskulämmintä nelosolutta luukusta. Sinäänsä hienoa että naapurin emalikippoon osui noin ruokalusikallisen verran. Hän joi sen onnellisena ja pyysi lisää kuin nainen miehen nopean tyhjennyksen jäljiltä. Otin miehen aseman ja totesin, että olen tyytyväinen. 

Olut on loppu valehtelin ja mitä sitten tapahtuikaan. yksinkertainen naapurini alkoi nuolla ulko-oveani. Mitä ihmettä keski-ikäinen mies kontillaan rappukäytävässä ja nuolee koiran lailla ovea. Katsoin ovisilmästä ja kuinkas kävikään eikös sieltä astu rappuun viehkeä 30-vuotias kiinteä yläkerran naapurin vosu. Jotenkin luulen, että mahdollisuuteni heikkenivät tähän tummaan neitoon kertaheitolla jonkin verran. No tästä kimpaantuneena avasin oven ajattelemattomasti ja ovihan nasahti suoraan Kankkuseen. Hän jäi keräilemään itseään maahan kun räyhäsin ettei toisten ovia ole kohteliasta nuolla. Kankkonen aloitti epätoivoisen ryömimisen ja onnistui luikertelemaan sisään asuntooni. Olin niin pihalla tilanteesta etten tajunnut edes potkaista häntä munuaisiin tai tunkea tyhjää olut tölkkiä kädessäni hänen sieraimiinsa. 

No tästä kaikesta on nyt noin kaksi tuntia aikaa ja kun nostan katseeni koneelta niin tuossa sohvalla istuu ilmielävänä naapurin idiootti. Hän on onnistunut juomaan 4 oluttani ja riisumaan itsensä alushousuisilleen. Runkkarimallit siis ei bokserit, ennen olleet valkoiset nyt jotain harmaan keltaiseisen ja ruskean välimaastosta. Nukkantuneet hyvin pahasti ja varmastikkin rakkaalta Paavo enolta perityt. Kaikenhuipuksi hän haluaisi katsoa linnanjuhlia täällä. Se on varma, että tässä taloudessa ei katsota linnan juhlia eikä euroviisuja. Nyt on aika ottaa kovat otteet käyttöön ja heittää tuo virtsalta haiseva niljakas ja hyvin karvainen otus ulos.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Matkalla veeseeseehen

Tsat tsat tsatsiki aijai kuin laulattaa. Olo on niin läävä, että tukka tippuu kohta vielä. Äsken matkustin vessaan asti tuli päivän ekat pissit. Tähtäys meni vähän pyllylleen vähän roiskahti aluksi pöntöstä ohi suoraan Alibilehden kannelle. Tuli ihan omenatuoremehu mieleen oli nimittäin melkoisen keltaista virtsaa. Toisaalta olisi ollut hyvä ottaa näytteet talteen sillä pesuaine on loppu. Veikkaan, että noin ammoniakkipitoisella nesteellä saisi lattiasta kaikki tahrat irti.

Mieleeni tuli pari vanhaa klassikko vitsiä. Mikä on Jamaicalaisen eläimiinsekaantujan lempilaulu?

Karhunpoika sai rastaa

Pattayan lentokoneessa taas reipas ja harras yhteislaulu piristää tunnelmaa?

Ystävä sä lapsien

Tässä nenää kaivessa pohdin, että jos saisi valita kummat katoisivat kokonaan nenäkarvat vai korvakarvat. Jokainenhan sen tietää, että molemmat ovat kuvottavia. Nenäkarvat on toki helppo trimmata nenäkarva trimmerillä ja peilistä on helppo tiirailla sieraimiin sisään. Omia korvakarvoja on vaikea tutkia joten se on käypä valinta. Välillä kun olen kylän raitilla notkunut olen kiinnittänyt huomiota vanhojen parrujen korvakarvoihin. Eikö heidän vaimojaan, lapsiaan, ystäviään okseta ne vai eivätkö ihmiset kehtaa antaa palautetta lähimmäisilleen. Rohkeutta kansalaiset rehellisesti vain työkaverin viereen ja kovaan ääneen, että varmasti kaikki kuulevat ''Kuules Pauli et ole tainnut koskaan tajuta kuinka kuvottavia noi sun pöheiköt on korvassa voitko leikata ne pois''

Kävin kakkilla ja mäk donatsissa nyt väsyttää

Tänään ollut kaksi matkaa. Kerran kävin kakkilla tuli kohtuu kiinteää mutta semi krapulaista tuotosta. Haisi vähän pahalta mutta väri oli normaalin oloinen. Porkkanan palat on hassuja jos ne ei kerkeä sulaa ennen ulostuloaan. Valitut palat lehdessä oli hyvä tarina Intialaisista lapsista jotka pitävät currysta. Vessan lattiakin olisi hyvä putsata.

Nälkä alkoi yllättämään iltapäivästä ja keräsimme joukkomme korollaan. Perkeleen liukkaat tiet saivat paimenen suuttumaan. Paimen on siis hovikuljettajamme jonka tarina kerrottakoon myöhemmin. Mäk donaltsin pihaan saavuttaessa päätös oli vakava. Ainoastaan tiukkojen pikkumiisujen kassalle, mutta mitä helvettiä ainoataan turkkilainen poika kasssalla. Hetken välttelyn ja viivyttelyn jälkeen rohkaistuimme ja alistuimme kohtaloomme. Kaksi tuplajuustoa pari väsynyttä junioria ja team boksi nugetteja. Tapana on kertoa kovassa kankkusessa hyviä vitsejä snägärin mammoille. Tuntee itsensä paremmaksi ihmiseksi ja luulee saavansa vielä piparia joku päivä. Päivän valmiiksi vitsiksi oli valittu vanha klassikko:

Pikku-Jalmari meni saunaa äitinsä kanssa. Ihaillen äitinsä komeita reisiä ja kiinteisä sääriä Pikku-Jalmari rohkaistui ja kysyi roisisti äidiltään. ''Mikäs toi jutska tossa jalkojen välissä oikein on'' ja osoitteli pimpuraa tietysti. Äitihän se valahti aivan punaiseksi, mutta rohkaistui ja sanoi ööö se on kissa. No paniikissahan sitä kaikkea typerää keksii.. Kului päivä kului toinenkin välissä Pikku-Jalmari kävi koulussa ja eräänä päivänä kaupassakin. Pirkka paskanmakuinen bulkki jaffa oli tarjouksessa ja Pikku-Jalmari osti sitä vahingossa. Mutta saapuihan sitä viikonloppu lopulta. Pikku-Jalmari meni mummonsa luokse kylään. Hän söi maittavaa kaalipataa ja semihomehtumutta paskan makuista omenahilloa josta ei toki kehdannut mainita mummolleen. Illalla laitettiin sauna tulille ja kömmittiin ylälauteelle vierekkäin mummon kanssa. Ei sentään ihotuntumalle kuitenkaan se olisi jo liian irstasta. Pikku-Jalmari osoitteli mummon värkkiä innokkasti ja mummo levitti revansa auki. Pikku-Jalmari sanoi ylpeänä'' mummo mä tiedän kyllä mikä toi on, se on kissa mutta toi sun on kuollut kun sen kieli roikkuu ulkona''.

Niin joo käytiinhän me välissä lepuskin Fennian diskosta hakemassa erään sankarin kadonneet avaimet. Lattiathan olivat tahmeat ja oksennuksen katku kärkkyi nenään jo heti ovelta. Kankkusessa on vaan kuvoittavaa käyskennellä kylillä ja toimittaa olemattomia asioita. Hyi spyttis sentään.