matkalla kauppaanjatupakkaostoksille

Hei näädät sain blogin ylläpitäjältä tilaisuuden tulla kertomaan kauppamatkastani. Minua kutsutaan pekkikseksi, en tiedä miksi mutta se on omituista koska pidän itsekin nimestäni. Jokatapauksessa kauppamatkat ovat mielenkiintoisia ja teen niitä itse useita vuodessa.

Huomasin kotona petaamattomassa sängyssä maatessani, että säbäkit eli röökit oli lopussa ja jotain muutakin voisi ostaa. Varasin kauppamatkan ja laitoin eilen bingosta voittamani villasukat jalkaan tiukan jallutummapaahdon huuruisena. Tänään on vielä keno vetämässä joten jännitystä iltaan on luvassa myös myöhemmillä tunneilla. Lähdin kävelemään ulos ja huomasin autoni olevan aurauskoneen auraama eli jalkasin tämä talvi sitten. Matkalla laskin liukkaat mäet jätesäkillä alas sillä olen luvannut olla liukastelematta tänä talvena, viime talvena kaaduin fennian edessä pari kertaa. Polttelin tupakkia kävellessäni ja ajattelin ujuttaa vielä ennen kohteeseen saapumista muutaman varovaisen fartsonin. Ekat neljä humahtelivat mukavasti ostarin rappusissa mutta käveltyäni suojatiellä huomasin paskantaneeni housuuni kuudennen ja seitsemännen välissä jossa oltiin jo pahasti riskirajoilla. Näistä gäässeistä mieleeni tuli jokin sävel mieleen. Jatkoin kauppaan tapahtumista huolimatta sillä toista kertaa en enää jaksaisi palata matkallani tähän kohteeseen. Ohitin kuusi pelikonetta joissa jokaisessa oli ES-pärinöissä oleva 15-vuotias. Heidän päänsä kääntyivät kuin dominojono olisi kaatuillut ja haistoin viimeinkin oman leipomukseni. Ajattelin, että kaupassa tulisi viettää vain hetkinen. Otin ostoskorin ja menin auki pamahtavista pikkuporteista kauppaan sisälle.

Kaupassa menin välittömästi kohti oluthyllyä kunnes törmäsin kiusalliseen tuttavuuteeni johon olen naapurustossani törmännyt mutta en tiedä mistä hän tuntee minut. Kyseessä on kuumottava hiljainen puuseppä jonka on pakko päästä sanomaan "moi" vaikka tuskin puhuukaan mitään tämän jälkeen. Hän on toimittanut ovelleni puukarhuja ja linnunpönttöjä. Laitoin linnunpöntöt parvekkeelleni enkä voi enää mennä sinne sillä minut nokittaisiin elävältä. En voi vastaannottaa tältä herralta enää yhtäkään lahjaa. Hän ojentaa minulle glögikuksan ja toivottaa hyvää joulua. Menen koffin lavojen päälle ja avaan oluen tämän puusepän kanssa. Juomme kaikessa rauhassa parit kunnes kalju naispuolinen hiskivartija tulee hätistelemään meitä. Hänellä on päässään pilottiraybanit. En ehdi tekemään mitään ennenkuin puuseppä  vetää mukaansa kyllästyneennäköisen kalatiskin mestarin ja menemme salaovesta peremmälle. Hiski jää raapimaan persettään.

Olemme saapuneet kalamestarin pukuhuoneeseen josta pääsemme harhauttamaan hiskin ja saavumme takaisin vilkkaimmalle osastolle eli postikorttiosastolle. Saatanan joulukortit, kalamestari huomauttaa että täällä haisee paska enkä voi enää muutakun sulautua joukkoon. Vieressäni seisoo n. kaksikymmentä 60-80 vuotiasta naista. Teen nopean ratkaisun ja tempaisen sipsutellen ohi kunnes huomaan että sköffä alkaa valua punteista ulos. Kiiltävää supermarketin käytävää kiitäessäni katson taakseni ja huomaan, että perääni jättämäni jarruraita on kuin suoraan top chefin tai masterchefin annosten kastikeviivoista niistä kun tulee auttamatta mieleen jarruraita. Kuka haluaa esimerkiksi perunamuusijarruraidan? On aika kiitää ottamaan lava koffia ja viimeinkin ne tupakat. Otin mukaani myös banaanin! Kassalla ollessani huomaan tahrineeni koko kaupan paskalla, syyhkittyäni olutta puusepän kanssa ja se ihme olio on edelleen mukanani. Tästä nöyränä poistun kaupasta niin, että jokainen kaupassaoleva seuraa vielä ikkunasta ruskean etanan liikkumista lumihangessa. Häpeän itseäni.

Niinkuin kaikilla matkoilla, kannattaa ottaa aurinkolasit ja maitohappobakteerit mukaan niin pääsee jo pitkälle. Odotan innolla kenon tuloksia vaikka puuseppä on edelleenkin sohvallani sammuneena päästellen löysän darran ja spurgun katkuista kaasua. Hänen kaljansa ovat loppu.

Hauskaa glögin ja tuhtien torttujen makuista joulunodotusta,

Pekkis